Muutos suunnitelmiin

Viime viikonlopun vietin perheeni kanssa aivan Tukholman keskustassa. Nautimme hyvästä ruuasta, shoppailimme ja kiertelimme kaupunkia. Kävimmepä myös Kaknästornet:illa ihailemassa kauniita maisemia. Sain yöpyä hotellissa, saunoa, nukkua pehmeissä lakanoissa ja nauttia herkullisesta hotelliaamiaisesta. Gamla Stanissa oli jo muutamia jouluvaloja, ja Kungsträdgårdeniin oli tehty ulkojää, jolla monet tukholmalaiset perheineen luistelivat musiikin tahdissa. Enää puuttui pieni lumisade, jotta tunnelma olisi ollut täydellinen.

 

Pahoittelut kännykkäkameralaadusta...

Tiistaina toinen tytöistä täytti yhdeksän vuotta, ja sitä sitten tietysti juhlittiin. Ostin hänelle lahjaksi päiväkirjan, kun vanha oli rikki, mutta kuinkas kävikään; paketista puuttui lukon avain! Ilmeisesti avaimet olivat olleet erikseen kaupan kassalla ja myyjä oli vain unohtanut sen (lahja paketoitiin kaupassa). Oli vähän noloa todeta, että eihän sitä avainta näy missään. Kävin sitten myöhemmin hankkimassa tytölle myös avaimen.

 

Farmor tuli illalla kylään viettämään synttäreitä meidän kanssa. Synttärisankari sai päättää illan ruuan, ja päädyimme syömään sushia. Lapsille ja mummolle katettiin haarukat ja veitset, mutta me muut saimme vain syömäpuikot. Tämä oli mulle eka kerta, kun syön kunnolla sushia, ja eihän se puikoilla syöminenkään ihan ongelmitta sujunut… En kuitenkaan kehdannut hakea haarukkaa ja veistä :D Sivusilmällä yritin huomaamatta vilkuilla muilta, miten eri asioita piti syödä. Ja olihan ruoka hyvää.

 

Mulla ovat ajatukset ja tunteet heittäneet valtavaa vuoristorataa viime aikoina, ja vihdoin olen päätynyt ratkaisuun. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta päätös pitää. Alun perin mun oli tarkoitus vaihtaa hostperhettä, mutta päätinkin unohtaa koko jutun. Kun 19. joulukuuta tulen Suomeen, myös jään sinne. Sitten mulla on oikein kunnolla aikaa opiskella pääsykokeita varten, sillä täällä on vaikea keskittyä lukemiseen.

 

Kerroin perheelle suunnitelmistani, eivätkä he siitä iloisia olleet. Itsellänikin on vähän ristiriitaiset fiilikset asiasta: tuntuu sekä ihanan vapauttavalta, että tosi tyhmältä. Tosi sääli lähteä täältä, kun lasten kanssa menee niin hyvin, rakastan ruotsin kieltä ja mulla on täällä kavereita. Mutta toisaalta on älyttömän ihanaa päästä Suomeen, omaan kotiin ja näkemään perhettä, sukulaisia ja ystäviä useammin. En tiedä, olenko ihan täysi idiootti, kun lähden, mutta tällä hetkellä päätös tuntuu oikealta. Paras päätös pitkään aikaan.

 

 ”Making a big life change

is pretty scary.

 

But, know what’s even

scarier?

 

Regret.”