Se tunne...

…kun luulee näkevänsä tutun ihmisen, mutta vastaan käveleekin joku aivan vieras.

 

…kun herätyskello soi joka arkiaamu 6.45, vaikket ole yhtään aamuihminen.

 

…kun imuroi vahingossa oman huulirasvansa pöydältä.

 

…kun asuu toisten kotona tuntematta silti kuuluvansa perheeseen.

 

…kun kaikki asiat yleisesti ottaa päähän.

 

Mulla on koti-ikävä.

 

Ekaa kertaa täällä oloni aikana mulla on oikeasti ikävä Suomea. Kaipaan tuttuja ihmisiä ja rutiineja, omaa rauhaa, saunaa, karjalanpiirakoita ja kotia, jossa voi oikeasti olla kuin kotonaan. Vaikka olen viihtynyt täällä hyvin, välillä tulee silti päiviä, kun kaikki asiat ärsyttävät ja tuntuu siltä, että mieluummin olisin vain kotona Suomessa.

 

Aina ne huonot hetket ja päivät ovat kuitenkin menneet ohi. Yön yli nukkuminen parantaa tilannetta kummasti. Eiköhän pieni koti-ikävä kuulu melkein jokaisen ulkomailla asuvan tunteisiin edes joskus. Kyllä mäkin tätä osasin odottaa.

 

Onneksi niitä hyviä hetkiä on kuitenkin monin kerroin enemmän kuin huonoja.

 

 

Se tunne…

 

…kun huomaa saaneensa uusia ystäviä.

 

…kun lapset juoksevat halaamaan.

 

…kun pääsee suihkuun kunnon treenin jälkeen.

 

…kun ruuanlaitto onnistuu täydellisesti.

 

…kun on viikonloppuna vapaalla, ja saa tehdä mitä haluaa – ja vielä Tukholmassa.

 

Kyllä mä täällä oikeasti tykkään olla.